Elias Lönnrot Kalevala

Alkusana

Minä pidän likemisesta.Koska opiskelen koulussa suomea, haluaisin kertoa vähän Suomen kirjallisuudesta. Minusta Suomen kirjallisuuden tärkeä henlilö on Elias Lönnrot.

Elämä

Lönnrot syntyi Sammatissa vuonna 1802 räätälin perheeseen neljäntena lapsena. Hänen isänsä oli Fredrik Johan Lönnrot ja äitinsä nimi oli Ulrika Wahlberg.  Jo pienenä poikana hän oli erittäin tiedonhaluinen. . Suomessa 1800-luvulla oli hankala saada koulusivistystä, mutta hänen isoveljensä, Henrik Johan Lönnrot, huomasi veljensä kiinnostuksen kirjallisuutta kohtaan ja opetti Eliaksen lukemaan. 12- vuotiaana Elias pääsi alkeiskouluun. Hän jatkoi koulunkäyntiä Porvoon lukiossa. Suomen kieli ei ollut silloin vielä opetuskielenä, vaan opetus tapahtui ruotsin tai latinan kielellä. Hyvänä latinan kielen taitajana Lönnrot pääsi harjoittelijaksi Hämeenlinnan apteekkiin. Siellä hän tutustui lääkärin ammattiin.

Vuonna 1822 Lönnrot meni opiskelemaan Turun yliopistoon, johon samaan aikaan tulivat Runeberg ja Snellman. Hän luki venäjää ja kansanrunoutta.  Hän valitsi tutkimuksensa aiheeksi runot, jotka kertoivat Väinämöisestä. Opiskelunsa aikana Lönnrot toimi kotiopettajana.

Myöhemmin hän siirtyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Lönnrot valmistui tohtoriksi vuonna 1832. Hänen väitöskirjansa aiheena olivat kansanomaiset parannustavat. Yliopiston jälkeen Lönnrot lähti piirilääkärin apulaiseksi Ouluun, josta siirtyi piirilääkäriksi Kajaaniin.

Lääkärin työn ohella hän harrasti kansanrunoutta. Hän teki 11 matkaa Karjalaan, Arkangeliin, Tarttoon , joiden aikana hän kokosi kansantarinoita ja kirjoitti niiden perustella yhtenäisen eepoksen, jonka nimeksi tuli Kalevala. Viidennellä matkalla hän tapasi vuonna 1834 suuren runonlaulajan Arhippa Perttusen, joka lauloi kolme päivää peräkkäin runoja Lönnrotille. Näin syntyi Kalevalan ensimmäinen painos. Uuden julkaisunsa esipuheen Elias allekirjoitti 28.helmikuuta 1835. Tänä vuonna Kalevala täyttää 180 vuotta. Kalevalan täydellinen painos julkaistiin 1849. Suomalaisille tällä teoksella oli suuri merkitys kansallisidentiteetin vahvistamisessa. Tämä kansaneepos tuli nopeasti tunnetuksi kautta maailman.  Joka vuosi 28. helmikuuta Suomessa vietetään suomalaisen kulttuurin päivää.

Lönnrot oli myös lehtimies. Hän perusti ensimmäisen suomenkielisen aikakauskirjan Mehiläisen. Vuodesta 1853 vuoteen 1862 Lönnrot toimi Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professorina.

Lönnrotin päätyö kielentutkimuksen alalla on suuri suomalais-ruotsalainen sanakirja. Kääntäjänä hän loi suuren määrän sanastoa, mm.laki-, kasvi- ja lääketieteen perussanaston.

Vanhuuden päivänsä Lönnrot vietti Sammatissa. Hän kuoli 82 (kahdeksan kymmenen kahden) vuoden ikäisenä.

Kalevala

Kalevala on Suomen kansalliseepos. Se perustuu Elias Lönnrotin vuodesta 1828 alkaen kokoamiin suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin. Nämä runot ovat kalevalaista runoutta eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan.

Vaka vanha Väinämöinen

elelevi aikojansa

Noilla Väinölän ahoilla,

Kalevalan kankahilla,

lalelevi virsiänsä,

Laulelevi, taitelevi.

Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan ja Pohjolan kansojen sekä eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja sekä Sammon rakentamista ja ryöstöä. Tapahtumat päättyvät kristinuskon tuloon.

Miksi eepoksen nimi on Kalevasta? Lönnrot lainasi sen häälaulusta, jossa sulhanen on kotoisin Kalevalasta. Runoissa kerrottiin usein myyttisistä sankareista, joiden nimi oli Kaleva tai kalevan pojista, jotka pystyivät siirtelemään kallioita. Lönnrotin olettaman mukaan Kaleva on Suomen alueen ensimmäisen asukkaan myyttinen hahmo. Karjalaiset ja suomalaiset ovat Kalevan jälkeläisiä.

Monissa muissa eepoksissa on traaginen finaali, mutta Lönnrot ei kuvaa pakanallisen maailman loppua. Masennustaan salaamatta Vänämöinen lähtee vaskiveneellä, muttei tuhoudu, vaan jättää kansalleen runot, kanteleen ja tiedot menneisyydestä. Toinen Kalevalan oleellinen ero muista maailman eepoksista on se, että emme näe siinä sankarien taistelu-urotekoja, vaan he kilpailevat enimmäkseen sanan maagisesta voimasta.

Kalevalan pääsankarit ovat Väinämöonen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi, Aino.

Kalevalan eräistä erisnimestä

Kalevalassa esintyy paitsi pääsankareita myös hyvin paljon haltijoita, joiden nimet saattavat olla tuntemattomia ja outoja nykylukijalle.

Kalevalassa on hyvin paljon kuvaannollisia ja runollisia nimiä, joiden pohjana on personifikaatio. Sellaisia ovat naisolennoiksi personoituja; Otavatar-otavan täntikuvio; Suvetar-suvi  eli etelä; Etelätär-etelätuuli; kuutar-kuu; Päivätär-päivän tytär; Tuometar-tuomi ja muut.

Muita yleisimpiä mytologisia henkilö ja paikannimiä ovat Ahto – veden miespuolinen haltija. Ahdin valtakunnalle Lönnrot antoi nimen Ahtola.

Hiisi – mytologinen paikka tai olento. paikkana ilmaisee pahaa, kammottavaa tilaa.

 Iku – Turso eli Tursas esiintyy merihirviön nimenä. On vedessä asuva paholainen.

Ilmatar (Ilman impi)-naispuolinen ilmanhaltija. Hänen mainesanojaan ovat: ihana impi, luonnon tytär, vanhin vaimoksia, ensin emä itselöitä.

Luonnotar-luonnon tytär, haltijatar.

Lempo – paholainen, piru, enimmäkseen hiisi-sanan kertona; toisintonimenä on Lemmes.

Lyylikki – lylyjen seppä. Toisintonimi – Kauppi, kalhujen tekijä. 13.runossa ne valmistavat Lemminkäiselle sukset Hiiden hirven hiihdäntään.

Manala(Tuonela) – kuolleiden olinpaikka. Manalatar, Manatar on Manalan haltijatar. Manalan impi – Tuonelan neito. Manalan lapsi – Tuonen tytti. Manan neiti – Manalan neiti.

Mielikki –Metsän emäntä, Tapion vaimo.

Nyyrikki – Tapion poika, metsänhältijaolentoja.

Sampsa Pellervoinen – kasvillisuuden haltija.

Tapio – metsänhaltija, metsän isäntä. Mielikin, Nyyrikin, Tellervon ja Tapion kansan päämies. Häntä pyydetään avuksi metsälle lähdettäessä ja karjaa laitumelle laskettaessa.

Tellervo Tapion neiti – metsän nuorempi naispuolinen haltija.

Tuonetar – Tuonen tytär ja emäntä.

Tuulikki – metsän nuorempi naispuolinen haltija.

Ukko – Kalevalassa muinaissuomalainen jumala, jolla on yleisempänä epiteettinä ylijumala.

Vellamo – naispuolinen vedenhaltija;

Vipunen – maassa makaava, ammoin kuollut suuri tietäjä.

Suomalainen runoilija Eino Leino kuvasi Lönnrotia runollisen herkästi: ”Lönnrotissa näki Suomen kansa itsensä ensi kerran kokonaisena, lujana, harmaana kalliona, jonka syyriin ääriviivoihin sisältyvät kaikki sen eri osien parhaat ominaisuudet. Hän oli sitkeä kuin hämäläinen ja herkkä kuin karjalainen. Hän oli hiljainen kuin metsälampi ja toimelias kuin merenranta. Hän oli oppinut kuin yliopisto ja vaatimaton kuin maalaiskirkko. Helsinkiläinen tiedemies ja karjalainen konttiukko löivät hänessä kättä toisilleen.”

Loppusana                                                                              

            Lukeminen ja kirjat ovat aina olleet hyvin tärkeitä elämässäni. Kun olin aivan pieni, pyysin äitiä lukemaan minulle satuja. Kun kasvoin ja opin lukemaan, luin kirjoja itse. Sitten rupesin lukemaan seikkailu- ja tieteisromaaneja. Samoihin aikoihin yritin lukea myös vakavaa klassista kirjallisuutta. Mutta se ei ollut aina helppoa, etenkin kun kirja on paksu.

            Lukemisella ja kirjoilla on epäilemättä tärkeä merkitys elämässämme, jokaisen ihmisen elämässä. Meitä kaikkia askarruttaa ikuinen kysymys: mitä, miten ja milloin on luettava?